Kategoriat
Uutiset

Jaakko Gummeruksen kesänviettopaikan Saarennon kuvia

Hannele Lindell on toimittanut käyttöömme hienon kokoelman piispa Jaakko Gummeruksen kesänviettopaikan kuva-aineistoa. Saarento Tyrvännössä on piispa Jaakko Gummeruksen pitkäaikainen kesäpaikka. Hänen leskensä Siiri myi huvilan 1936. Kyseinen huvila on nykyään Lindellin perheen omistuksessa.

Kuvat ja niiden tekstit: Hannele Lindell

Kuva Saarennon huvilasta (keltainen talo) sekä siihen kuuluvasta huvilanvartijan mökistä samassa pihapiirissä. Piispan aikana talo on ollut hieman erinäköinen, sillä se oli harmaa, maalaamaton, mutta tuo mökki on aina ollut punamullattu. Se on paljon 1901 valmistunutta huvilaa vanhempi ja ainakin kylässä liikkuvan perimätiedon mukaan aikoinaan siirretty saareen ns. mantereelta, kuten muutaman sadan metrin venematkan päässä olevaa kylää kutsumme. Kun taloa remontoitiin, puuseppä oli sitä mieltä, että tarina siirrosta voisi hyvinkin pitää paikkansa, ainakin mökin rakentamiseen oli hänen mielestään käytetty purettuja hirsiä, koska niissä näkyi merkkejä mm. salvosten korjaamisesta.

Yksi kuva on järveltä päin piispan tontille, kuvassa vasemmalla näkyvä tumma  sauna on rakennettu vasta 1930-luvulla Siirin myytyä huvilan, mutta siinä kohdassa oli piispan kivinen laituri uimakoppeineen. Nykyinen laiturimme on samalla kohdalla ja rannassa ovat edelleen piispan aikaiset kivipengerrykset jäljellä.

Kuvia saaresta rannasta näkyvistä auringonlaskuista, joita piispa käveli joka ilta katsomaan. Hänen käyttämänsä polku on yhä käytössä.

Tässä piispan huvilanvartijapariskunnasta, Arvid ja Miina Suomesta, kertovaa dokumentaatiota. Arvid oli sisällissodan aikana paikallinen punaisten päällikkö, jota piispa sodan jälkeen piilotteli ja yritti suojella, mutta Arvid teloitettiin lopulta syksyllä 1918 Hennalassa. Piispa piti elämänsä loppuun asti huolta Miinasta ja heidän neljästä lapsestaan, Miina sai piispan kuoltua myös eläkkeen toimittuaan piispan huvilanvartijana ja palvelijana koko sen ajan, kun piispa Saarennon omisti. ”Piispan Miinasta” kylän vanhukset puhuivat vielä lapsuudessani. Huvilanvartijan mökin remontissa löysimme lattian alta mm. Miinan 20-luvulla kalastustarvikkeille ja lehmälleen Pähkinälle tekemien vakuutusten kirjat, Arvidin ja Miinan nuorimmalle pojalle Emilille lähetetyn pääsiäiskortin, jonka on allekirjoittanut ”Maija” sekä Arvidin kalapuikkareita, joissa on nimikirjaimet A.S.

Näissä kuvissa piispan keinutuoli (hän kärsi kuulemma selkäkivuista ja istui aina keinutuolissa, jos suinkin mahdollista) sekä piispalle kuuluneet senkki ja pieni kaappi. Keinutuolin päällisen ovat tehneet ukkini tädit, jotka olivat piispan perheen hyviä ystäviä. Se ei ole alkuperäinen päällinen, mutta sopii kokonsa puolesta tuoliin täydellisesti. Nykyisin nämä ovat osa alakerran makuuhuoneen kalustusta, mutta piispan aikana keinutuolia kuulemma siirrettiin sen mukaan, missä huoneessa piispa istui.

Tässä hieman sekavaa seurakuntaa… Yleisnäkymä on kuva salista, jonka valkoisen kaluston piispa talon mukana sai edelliseltä omistajalta, Helsingin yliopiston germanistiikan professorilta ja sittemmin vararehtorilta, rehtorilta ja kanslerilta Hugo Suolahdelta, ja joka oli hänelläkin salissa nykyisillä paikoillaan. Hugo on muuten Pentti Linkolan äidin isä. Huvilan piispa osti Hugon veljen Eino Suolahden vihjattua sen olleen myynnissä. Yhdessä kuvassa oleva iso valkoinen sohva on myös salissa, kuvassa vasemmalle jäävällä seinustalla, sekin on Hugon peruja, mutta ajattelin sen jakaa siksi, että sillä sohvalla äidinisäni yhdeksän kuukauden ikäisenä alkukesällä 1919 istui ensimmäisen kerran piispan sylissä ensivierailullaan Saarentoon . Sohvan vieressä hieman näkyvä rottinkipöytä on ollut piispan. Hänellä oli myös korituolit salin erkkerissä kuten meilläkin, kalusteet ovat kaikki niillä paikoilla, joilla ukkini muisti niiden piispan aikana olleen. Yhdessä kuvassa olevat vuoteet ovat toinen piispalle kuuluneesta vuodeparista, ja suuri senkki, jonka etujalat on veistetty koiran pään muotoon, myös hänen perujaan, laitoin myös lähikuvan toisesta jalasta. Ne on mielestäni ihanasti muotoiltu, ja lapsena leikin niiden kanssa. Lisäksi kuvassa on yläkerran yhdessä makuuhuoneessa seinässä oleva piispan adoptiotyttären Maijan nimikirjoitus, jonka kerran sattumalta seinässä huomasin. Piispan aikana suurin osa seinistä on ollut pinkopahvin peittämän tapetin tai tervapaperin peittämiä, mutta olemme poistaneet osan pinkopahveista niiden huonon kunnon vuoksi.  Tervapaperia on säilynyt yläkerran käytävässä.

Tässä piispan kirjoituspöytä tuoleineen, verhoilu ja pöytälevyn päällinen on jouduttu uusimaan. Lisäksi piispalle 1918 tulleiden Hesareiden osoitelappuja (lehtiä on säilynyt noin 20 cm pino) ja esimerkki monessa huonekalussa yhä kiinni olevasta Pikatoimisto Marsin osoitelapusta. Piispalla oli oma kivilaituri, johon osa kuljetusaluksista pysähtyi, mutta kylänrannassa olevaan suurempaan laituriin tuotiin höyrylaivalla joka kesä ainakin piispan rouvan piano, jonka kylän miehet sitten kuljettivat saareen soutuveneellä ja pungersivat lihasvoimalla rinnettä ylös sekä jyrkät raput ylös etukuistille, jonka pariovista se mahtui sisään. Tästä on tullut meille perheen sisäinen lentävä lause, koska soutuveneellä ja hauiksilla on taloon kuljetettu kaikkea mahdollista laudoista kaappeihin aina todeten, että jos tänne kerran on piano aikoinaan saatu, niin onnistuu tämäkin…

Tässä piispan kirjakaappi, joka nykyisin palvelee keittiössä astiakaappina, ja piispan käytössä ollut jääkaappi, joka mahdollisesti on Hugo Suolahden perua. Emil Wikströmin kotimuseossa Visavuoressa on samanlainen, tosin pienempi, ja museon kertoman mukaan kaapit ovat ranskalaisia. Jääkaapin sisällä tuoksuu muuten edelleen voi!


Tässä yleiskuvassa yksi yläkerran makuuhuoneista piispalle kuuluneine kalustoineen – vuoteet, pottakaapit, komuutti ja kirjakaappi ovat kaikki olleet hänen, niissä on kiinni nimilappuja sekä joissain lukee lyijykynällä Gummerus. Komuutin päällä näkyvä pesukannu on Villeroy & Bochin ja joko piispan tai Suolahden aikainen. Kirjakaapista on joku rikkonut lukon ja käsitellyt sitä muutenkin kovakouraisesti, ja aikomukseni on joskus kunnostaa se. Maijan nimikirjoitus on tämän huoneen seinässä sängyn vieressä kuvassa oikealla, mutta tässäkin huoneessa on aikoinaan ollut ilmeisesti piispan laitattamat pinkopahvit hirsien päällä. Ruskea-valkoinen matala kaappi on koottu piispan toisen suuren, rikotun kirjakaapin alaosasta, löysimme aikoinaan kappaleet puuliiteristä ja eräs tuttavamme kasasi niistä ja itsellään olleista kaapin kappaleista tämän kaapin. Itämaan tietäjiä esittävän taulun epäilemme olleen piispan, sen on joku aikoinaan sutannut valkoisella maalilla ja maalin poistaminen on jäänyt minulta ns. vaiheeseen… Lisäksi näkyy yläkerran käytävässä oleva ”salahuoneen” sisäänkäynti. Täällä piispa piilotteli huvilanvartijaansa Arvidia valkoisilta etsijöiltä ainakin jonkin aikaa.


Tässä kuutamo nähtynä tuon valkoisin huonekaluin kalustetun makuuhuoneen ikkunasta, lähikuva pottakaapista (sen päällä oleva metallinen kynttilänjalka on toinen kynttilänjalkaparista ja mahdollisesti piispan aikainen, löysin ne lapsena talon alta), piispan saksalainen mankeli (joka toimii edelleen moitteetta), lastensänky, josta on talossa olemassa myös samanlainen aikuisten kokoa, molemmissa nimilappu Gummerus, sekä Tampereen höyrypuusepäntehtaan 20-luvulla valmistama puutuoli. Niitä on talossa kuusi kappaletta ja muutaman istuimen alapuolella lukee lyijykynällä Gummerus. Kyselin tuoleista aikoinaan lisätietoja Amurin työläismuseosta nähtyäni siellä samanlaisia. Nukuin lapsena tuossa lastensängyssä, kasvettuani siitä ulos siirryin samanlaiseen aikuisten kokoa olevaan, ja nykyisin olen vallannut itselleni tuon valkoisilla huonekaluilla kalustetun huoneen, joka oli aikoinaan piispan ja hänen rouvansa makuuhuone :-). 

Juustokupu lautasineen on kuulunut piispalle ja päätyi jossain vaiheessa isovanhemmilleni, kunnes ukkini antoi sen äidilleni ”vietäväksi takaisin”. Tuosta yläkerran portaikon tapetista näkee hieman piispan ajan värimaailmaa. Siinä muuten näkee, miten pinkopahvi tai rakentajan kylmäpäisyys ovat loppuneet kesken, kun tapetti on tuossa yhdessä kohdassa liimattu suoraan hirteen. Korkeutta tuossa kohdassa on yli kolme metriä ja alla portaikon kapea mutka. Puinen paneeli oikealla on alkuperäisen värinen, myös lattioiden värit talossa ovat alkuperäiset, mutta seinät maalattu uusiksi. Ukkini ja äitini ovat muistelleet alkuperäisten seinien värien olleen monin paikoin tummia, ja niin olemme huonon kunnon vuoksi poistetuista pinkopahveistakin päätelleet.

Tässä viimeisenä vielä yksi kuriositeetti, piispan entinen uimakoppi, jonka äitini nuorin sisar 1950-luvulla sai leikkimökikseen. Mökki on saaressa edelleen, mutta sijaitsee isovanhempieni aikoinaan rakentaman mökin pihassa. 

Tämän tarinan esitys videomuodossa (taltiointi 19.9. Sukusäpinöissä)

Yksi vastaus aiheeseen “Jaakko Gummeruksen kesänviettopaikan Saarennon kuvia”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.